skip to Main Content

Tulevaisuus saapui etuajassa – ajatuksia keittiönpöydän äärestä

Korona-aiheiset uutiset, mielipidekirjoitukset sekä artikkelit tunkevat joka tuutista. Jokaisella on täysi työ sopeutua uuteen arkeen – eikä vähiten opettajilla ja oppilailla. Ja vanhemmilla. Täällä me – eskarilainen, kolmos- ja viitosluokkalainen sekä äiti ja isä – istumme keittiönpöydän ääressä ja yritämme saada tolkkua rutiineihimme. Wilma-viestien tulviessa ja vanhempien Whatsapp-viestien kilahdellessa tauotta. Epäilemättä tilanne vaikuttaa järjestyksestä ja kontrollista pitävälle ihmiselle hieman epämääräiseltä. Ja minun kokemuksenihan epävarmuudesta on vain marginaalinen verrattuna muuhun maailmaan, muihin ihmisiin, miljooniin lapsiin.

Ymmärrän tässä keittiönpöydän ääressä kuusivuotiaani kanssa kirjaimia harjoitellessamme, että me, ihan kaikki, olemme keskellä murrosta, josta vielä muutama viikko sitten ei ollut aavistustakaan. Oikein kunnon tieteiskauhua Stephen Kingin tapaan. Sisäinen, ikuinen optimistini uskoo silti kaikesta tästä vaikeudesta ja epävarmuudesta kumpuavan vielä jotakin hyvääkin. Tasapaino häiriintyi nyt hetkeksi, mutta systeemit tulevat kyllä vakautumaan vielä. Lapsemme tulevat muistamaan tämän tapahtuman aikana, jolloin luotiin uusia ja parempia tapoja tehdä työtä ja elää (mikä sinänsä ei ole mitenkään ainutlaatuista, kun vain tutustuu historiankirjoihin: esimerkiksi rutto loi uuden talousjärjestyksen rapauttamalla feodaalisen yhteiskunnan).

Improvisointi on tulevaisuuden työmarkkinalla kysytty taito

Se, mitä kouluissa tapahtuu nyt, on harjoittelua tulevaisuuteen. Näin lapsemme tulevat työskentelemään! He tulevat kohtaamaan aiemmin ennustamattomia tilanteita, jotka vaativat uutta ajattelua. Odottamattomiin tilanteisiin sopeutuminen ja improvisointi ovat tulevaisuuden työelämätaitoja. Luovien ratkaisujen löytäminen ja kehitysmahdollisuuksien näkeminen ongelmatilanteissa on yrittäjämäisyyttä.

Jos näemme asiat positiivisessa valossa, voidaan tätä poikkeustilaa tarkastella pitkänä yrittäjyyden harjoituksena. Lapsi oppii ottamaan vastuuta ja luomaan uusia tapoja hoitaa koulutehtävänsä, opettajat oppivat uusia opetusvälineitä ja uusia tapoja pitää yhteyttä oppilaisiin, vanhemmat taas rakentamaan arjen uudella tavalla. En voi väittää, että hommat sujuisivat kaikilta osin kuten Strömsössä (ei, en todellakaan!). Toisaalta, epäonnistumisethan kuuluvat suurissa määrin yrittäjyyskasvatukseen. Se, että uskaltaa epäonnistua ja nousta romahduksen jälkeen uuteen vauhtiin, on osa yrittäjyyden dna:ta.

Vanhemmuuteen kuuluu myös paljon epäonnistumisia, joskus jaksaminen loppuu. Kun miljoonannen kerran pitäisi pelata samaa lautapeliä lapsen kanssa, niin vastaan luovuttaneena ”kyllä, voimme pelata, mutta myöhemmin”. Kun sanavalmis 6-vuotias sitten toteaa ”äiti, korona-viruksen vuoksi ei ole mitään myöhemmin”, niin en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Valitsen nauramisen ja niinpä pelaamme taas yhden kierroksen.

Tuskin koskaan olemme riittävän valmistautuneita uusien haasteiden edessä. Ehkä tulevaisuus tulikin etuajassa. On vain yksi tapa edetä: learning by doing, tekemällä oppiminen. Tulevaisuus on täällä.

NY-staff

Karolina Wägar

Koulutus- ja hankevastaava
Nuori Yrittäjyys ry

Voittoa tavoittelematon Nuori Yrittäjyys ry (NY) tarjoaa työvälineitä työelämätaitojen, yritteliäisyyden ja taloudenhallinnan opetukseen esiopetuksesta korkea-asteelle – tekemällä oppien

Tutustu opetussuunnitelmaa tukeviin ohjelmiin ja ota ne käyttöön opetuksen tueksi. Olemme myös keränneet sivuillemme vinkkejä materiaalien hyödyntämiseen etäopetuksessa

Back To Top