Näin opetan ja ohjaan nuoria NY-yrittäjiä

Olen käyttänyt NY Vuosi yrittäjänä -ohjelmaa opetuksen toteutustapana useita vuosia Tampereen seudun ammattiopistossa, pääasiassa merkonomien kanssa. Käsittelen tässä tekstissäni omia kokemuksiani opettajan näkökulmasta ja muutosta ohjaustavoissani vuosien varrella.
Vuodet 1-2: Alku oli pelottavaa ja vapauttavaa

Ensimmäisinä vuosina koin aluksi tuskaa, kun kaikki opiskelijat eivät heti aloittaneet suunnittelemaan ja tekemään töitä omatoimisesti oman yrityksensä eteen. Huomasin, että pääosa opiskelijoista odotti, että minä kertoisin mitä seuraavaksi pitää tehdä ja mikä tehtävä pitää täyttää. No ei heitä voi syyttää, koska he ovat pääosin toimineet näin 12 vuotta koulussa. No otin muutaman askeleen taaksepäin ja tein heille puolivalmiita tehtäviä. ”Esim. Vastaa näihin neljään kysymykseen ja muodosta itsellesi niiden avulla liikeidea. Käy sitten kysymässä joltakin luokan ulkopuoliselta henkilöltä, miten tuotetta voisi parantaa. Palaa luokkaan ja tee parempi versio ideastasi.” Kun sain yhdisteltyä näitä paperitehtäviä oikeaan maailmaan, aloin saada 3-5 viikon jälkeen ensimmäisiä opiskelijoita heräämään ideaan että nämä asiat pitää toteuttaa oikeassa maailmassa. Pikkuhiljaa opin muotoilemaan tehtäviä yhä avoimemmaksi, jolloin minun ei tarvinnut suunnitella tunnin kulkua niin tarkkaan etukäteen, vaan osa opiskelijoista oppi pikkuhiljaa jo soveltamaan heti tehtäviä omaan yritykseensä, ilman erillistä pyyntöä. Tämä oli vapauttavaa.

Vuodet 3-5: Tavoitteena selkeä oppimispolku

Minä tiesin opettajana mitä kaikkea opiskelijoiden piti oppia vuoden aikana OPS:n mukaan; äidinkieltä, englantia, matematiikkaa, myyntityötä, toimisto-ohjelmia, kannattavuuslaskentaa, yrittäjämäistä työntekoasennetta ja tiimityötä. Annoin alussa opiskelijoille virallisen OPS:n ja sanoin että valitsette täältä työtehtäviä ja sovellatte niitä yritykseenne. Valitettavasti en ollut yllättynyt, kun lähes kaikki lopettivat työt ja siirtyivät touhuamaan omiaan. Keskustelin opiskelijoiden kanssa ja ymmärsin että he eivät joko ymmärrä termejä (analysoi kilpailuympäristö) tai eivät ymmärtäneet, miksi jokin asia (rahoituslaskelma) tehdään. Ratkaisin asian niin, että tein mahdollisimman selkeäsanaisen tehtävälistan, josta jokainen opiskelija sai valita oman työtehtävän joka tunti. Opiskelija näki tästä oppimispolusta mitä kaikkea pitää tehdä kurssin ja lukuvuoden aikana. Yritin keksiä listaan tehtäviä, jotka vaativat eri aineiden hallintaa ja syvällisempää perehtymistä ja soveltamista. Jos ”kaikki oli jo tehty,” enkä ollut nähnyt vielä kiitettävää osaamista, niin vaadin opiskelijaa etsimään lisätietoa ja tekemään tehtävät uudelleen, mutta paremmin.

Esim. 1 Tee oma käyntikortti suomen- ja englanninkielellä (tietotekniikka, kielet, toimistovälineiden käyttö). Pyysin englanninkielen opettajaa mukaan auttamaan tässä.

Esim. 2 Ota yhteys yhteen asiakkaaseen aluksi sähköpostilla ja sitten puhelimella (tiedon etsintätaidot, toimisto-ohjelmat, myyntityötaidot, äidinkieli, yrittäjämäinen asenne, ongelmanratkaisu).

Esim. 3 Asettakaa jokaiselle tiimin jäsenelle Euromääräinen myyntitavoite seuraavalle kuulle (kannattavuuslaskenta, tiimityö, yrittäjämäinen asenne).

Vuodet 6-8: ”En tiedä, mutta otetaanpa yhdessä selvää”

Opiskelija: Miten me voitaisiin tilata matkalatureita Kiinasta?

Opettaja: En valitettavasti tiedä, mutta etsipä aluksi itse tietoa onnistuisiko.

Opiskelija: Ok. (30 myöhemmin). Löydettiin tällainen keskustelupalstan ohje, jossa kerrotaan miten se tehdään.

Opettaja: Hmmm… ehkä ei tuon perusteella kannata tehdä tilausta. Käykää vaikka tullin sivuilla ja soittakaa sinne miten tuonti onnistuisi. Minäkin voin tarkastaa asian. Kun saatte sen selville, niin katsotaan yhdessä löydöksemme ja jaetaan tieto sitten muille NY-yrityksille.

Opettaja: Kokeilkaa sitten pienellä tilauserällä. Jos tilaus menee hyvin, niin ei kun kovaa myyntiä! Jos siinä tulee jotain ongelmia, niin opitaan niistä ja jaetaan muillekin ja tehdään sitten paremmin.

Opettajan urallani tuo välähdys, että voin sanoa ”En tiedä” on ollut ehkä yksi parhaista opeistani. Kun opiskelijoille antaa vapauden tutkia asioita, kokeilla ja päättää kiinnostuksen kohteistaan, opettaja ei voi tunnille tullessaan tietää, mitä siellä tulee tapahtumaan ja mitä kaikkea itsekin oppii! Opettajan tehtävä on tällöin varmistaa, että kaikkien opiskelijoiden tulee tehtyä OPS:ssa määritellyt sisällöt vähintään minimitasolla.

27112015_kimmo_kumpulainen
NY Vuosi yrittäjänä -opiskelijat myymässä tuotteitaan Tredun Sammonkadun joulumyyjäisissä.

Vuodet 9-10: Yksilöllisen ja jatkuvan arvioinnin avulla voi ohjata ja auttaa jokaista löytämään vahvuutensa

Vuosi yrittäjänä toiminnassa parasta on antaa opiskelijoille vapaus toteuttaa omia visioitaan. Kun joku on itse suunnitellut linnunpöntön paperilla, rakentanut sen puusta ja myynyt sen torilla niin oppiminen on ollut todella monipuolista ja varmasti opitut asiat jäävät paremmin mieleen.

Huomasin lopulta että keskityin itsekin helposti seuraavan tehtävän aloittamiseen ja jatkuvan toiminnan ylläpitämiseen, mutta kysyessäni, mitä opit tänään, vastaus oli usein ”En juuri mitään uutta.” Toisin sanoen opiskelijat eivät pysähtyneet miettimään mitä olivat oppineet, vaikka minun silmiini opettajana se oli aivan päivän selvää.

Aloinkin kokeilemaan erilaisia arviointimenetelmiä. Tein itselleni aluksi Excelin, jossa oli kaikki opiskelijat ja vaaditut taidot. Täyttelin sinne plussia ja pyysin aina silloin tällöin opiskelijan keskustelemaan omasta plussarivistään. Nämä keskustelut olivat hyvin silmiä avaavia puolin ja toisin. Seuraava askel oli antaa opiskelijalle vastuuta ja tein paperisen ”osaamispassin” jossa oli eri tehtävät listattuna ja jokaisen kohdalla 5 palloa, joita opiskelija sai värittää kun oli tehnyt kertaalleen jokin työn. Jos halusi useampia palloja johonkin taitoon, piti osoittaa hankkineensa jotain uutta tietoa. Myöhemmin kehitin nettipohjaisen työkalun tähän.

Huomasin että nyt kun arviointikriteerit oli muutettu selkeään muotoon, niin opiskelijoiden huomio kiinnittyi niihin ja se ohjasi valtavasti heidän toimintaansa. Esim. nostin arvioinnin kohteeksi tiimityötaidot, jolloin opiskelijat keskustelivat usein keskenään, miten joku toimii tiimissä. He myös toivat ongelmiaan esiin ja yrittivät ratkoa niitä itse, vaikkakin usein tarvittiin apuani. Nuoret eivät esim. välttämättä olleet koskaan törmänneet tilanteeseen, jossa töitä joutuu jatkamaan vuoden verran henkilön kanssa, jonka kanssa juuri nyt ei tule toimeen.

Myös oppimistulosten osoittaminen reaaliajassa ja visuaalisessa muodossa osoittautui hyväksi ideaksi, sillä suurin osa hahmotti vasta nyt että oppimista tapahtuu. Joku huomasi että vaikka hän ei nyt osaakaan kirjoittaa suomenkieltä, niin sitä voi harjoitella ja onhan hän nyt jo vahvoilla myyntipuheessa. Osa huomasi, että tiimikaveri ei uskalla puhua asiakkaille, mutta hoitaa taloushallinnon loistavasti. Näin valkeni myös mitä tarkoitti, että tiimiin on hyvä koota erilaisia ihmisiä.

Lopuksi

Olen kasvanut itse opettajana vuosien varrella todella paljon käyttäessäni NY Vuosi yrittäjänä -ohjelmaa. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille opettajille ja opiskelijoille luokka-asteesta riippumatta!

Opit:
  1. Osalla opiskelijoista voi kestää hetki ennen kuin he oppivat opiskelemaan toiminnallisesti eli ”tekemään töitä”
  2. Jos opiskelijat tietävät, mitä pitää tehdä seuraavaksi, omatoimisuus lisääntyy huomattavasti
  3. Elämässä on harvoin valmiita vastauksia mihinkään, joten niihin pitää etsiä tai keksiä itse ratkaisu ja kokeilla rohkeasti. Myös opettaja voi sanoa ”En tiedä.”
  4. On tärkeää pysähtyä pohtimaan, mitä opin ja mitä minun pitää opetella seuraavaksi. Tiimiin tarvitaan monipuolista osaamista.

Kimmo_kumpulainen

Teksti:

Kimmo Kumpulainen
NY Vuosi yrittäjänä -ohjelman opettaja
Tampereen seudun ammattiopisto & Ylöjärven lukio