Miten opin yrittäjäksi

Yrittäjägeeniä ei ole olemassa – yrittäjämäisiä tapoja katsoa maailmaa on

Heikki Karimaa on osakas ja toimitusjohtaja Studentworkilla, nuorten osaajien rekrytointiin ja henkilöstövuokraukseen erikoistuneessa asiantuntijayrityksessä.

Lapsuudenkotini oli jokseenkin tavanomainen, verrattain hyvin toimeentuleva, mutta kuitenkin hyvin keskiluokkainen perhe. Yrittäjäperhe se ei ollut. Koulutusta arvostettiin, mutta meille lapsille annettiin kuitenkin täysi vapaus valita oma tiemme. Sain osakseni runsaasti rakkautta ja luottamusta. Niiden päälle rakentui terve itseluottamus ja usko omiin kykyihin.

En miettinyt tulevaisuuttani tai mahdollisia jatko-opintoja lainkaan ennen kuin ystäväni Jasu kysyi kuukautta ennen ylioppilaskirjoituksia löytyisikö halua kokeilla onnea Helsingin Kauppakorkeakoulun pääsykokeissa. Pänttäsimme yhdessä muutaman kuukauden ja pääsimme sisään.

Arkinen ongelma vai bisnesmahdollisuus?

Kauppiksessa oli kivaa. Oli hyviä tyyppejä ja hauskoja juhlia. Siinä sivussa aivoni alkoivat työstämään ensimmäisiä kaupallisia ajatuksia. Jasu tuli yrittäjäperheestä ja oli tällä saralla huimasti edellä. Hän näki jatkuvasti ympärillään huikeita bisnesmahdollisuuksia ja suorastaan pursusi liikeideoita. Ihailin tätä piirrettä ja olin varma, että Jasusta oli tuleva suuri bisnesmies. Minulla tätä ominaisuutta ei ollut – ideoita ei vain syntynyt. Uskoin kuitenkin, että jotain oli tehtävissä.

Niinpä aloin hahmotella päässäni erilaisia yritysideoita, kun en jaksanut keskittyä luennoilla. Ne vaihtelivat vähemmän kummallisista lähes absurdeihin. Yhteistä niille oli se, että ne olivat kaikki hienoja ja monimutkaisia ratkaisuja. Ainoa mikä puuttui, oli ongelma, jota ne palvelisivat.

Meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin lähestyväni asiaa täysin väärästä näkökulmasta. Koin valaistuksen ymmärtäessäni, ettei jutun juju ollut keksiä täysin uutta ja innovatiivista asiaa, vaan löytää ongelma arjesta – ja niitähän löytyi. Kun löysi ongelman, oli siihen suhteellisen helppoa lähteä kehittämään ratkaisua. Oliko se fysiikan lakien puitteissa mahdollista tai kaupallisesti järkevää, oli kokonaan sivuseikka. Olennaista oli uusi kykyni katsoa maailmaa. Se oli täynnä pieniä virheitä ja massiivista bisnespotentiaalia.

Pienestä opiskelija-asunnosta kaikkiin Pohjoismaihin

Muutamaa kymmentä opintopistettä myöhemmin aloittelimme usein viikonlopun viettoa kämppikseni Tomaksen kanssa opiskelijaboksimme sohvalla pallottelemalla erilasia bisnesideoita. Ei mennyt kauaa ennen kun Tomas oli perustanut ensimmäisen yrityksensä toisen ystävänsä Lucaksen kanssa. Idea oli yksinkertaisen nerokas: henkilöstövuokrausta ja rekrytointia nuoriin osaajiin erikoistuen.  Arjen ”ongelmana” oli yritysten tarve nuorelle, menestyksen nälkäiselle työvoimalle ja ratkaisuna yritys, joka keskittyi yhdistämään nuoret osaajat työnantajiin. Liityin intoa puhkuen mukaan tiimiin, josta syntyi Studentwork.

Studentworkin alkutaipaleella meitä oli neljä opiskelijaa sekä yhtä monta läppäriä ja puhelinta. Tekemisen iloa oli roppakaupalla, osaamista ei nimeksikään.  Elintaso oli vaatimaton, joka oli ehdottomasti hyvä asia. Opintotuen varassa eläessä taloudellista riskiä ei oikeastaan ollut, koska kaikki mitä tuli, oli kotiinpäin. Ennen kaikkea tekeminen oli hauskaa, suoraan sanottuna mahtavaa. Sain rakentaa hyvien ystävieni kanssa jotain, johon me kaikki uskoimme. Saimme kantaa vastuuta ja luoda jotain, josta joku toinen – ihan oikea yritys – oli valmis maksamaan.

Studentworkista on kymmenessä vuodessa kasvanut kohtuullisen suuri yritys. Toimimme nykyisin kaikissa Pohjoismaissa ja kasvutarinamme jatkuu edelleen. Opiskelija-asunnon nurkassa sijainnut ensimmäinen toimisto on vaihdettu suurempiin toimitiloihin, mutta alun into ja kipinä yrittämiseen on edelleen vahvasti kaiken tekemisemme taustalla. Profetiani toteutui, kun Jasukin perusti opintojensa loppusuoralla yrityksen. Jaakko Wäänänen luotsaa tätä nykyä omistamaansa palvelumuotoilufirmaa, Hellonia, joka on juuri perustanut toimiston Lontooseen ja putsannut palkintopöydän alan suurimmassa kilpailugaalassa New Yorkissa.

Yrittäjyys on asennetta

Nykyisin koen olevani henkeen ja vereen yrittäjä. Se on osa identiteettiäni, sitä kovaa ydintä jollaiseksi itseni miellän. En usko yrittäjägeenin olemassaoloon. En liioin sankariyrittäjän myyttiin – siihen, että yrittäjyys vaatii poikkeuksellista rohkeutta tai huimapäisyyttä. Tiedän että yrittäjyys on asennetta – se on tapa katsoa maailmaa. Ja tiedän, että se on harjoiteltavissa. Uskallan väittää, että se on positiivinen maailmankatsomus, joka soveltuu myös niille, jotka eivät koskaan perusta omaa yritystä. Yrittäjiä tarvitaan myös palkansaajien riveissä.

TekstiKarimaa_Heikki_kuva
Heikki Karimaa
Kirjoittaja on Studenworkin toimitusjohtaja